Alphenusion

Kasvissyöntiin tai ainakin lihansyönnin vähentämiseen liittyy kovin hämmentävä määrä erilaisia etuliitteitä, kun jokainen haluaa määritellä omat ruokailutottumuksensa mahdollisimman tarkasti. Tämä aiheuttaa järkyttäviä sanahirviöitä; esimerkiksi 25.9. esitetyssä Docventuresissa kin esitettiin Tunnan ruokavalioksi lakto-ovo-pesco-pollo-demi-semi-fruitarismia . Siismitähäh. Hedelmän+siementensyöjä, joka lisäksi syö maitotuotteisa ja munia ja kalaa ja kanaa ja välillä lihaakin syövä kasvissyöjä. Mitä tolkkua?

Länsimainen ruokakulttuuri on omissa näpeissä varsin vahvasti; ja ruoka maistuu helposti likipitäen samalta kuin kohdemaassakin. Vaikkapa Italiassa. Itäiset maat ovat kuitenkin vielä melkoinen mysteeri, ja eteenkään Intialaista makumaailmaa en osaa toisintaa omassa keittiössäni kovinkaan hyvin. Hajoitus tekee metsurin, joten treenistä, tai sen puutteesta, tässä kuitenkin on kyse. Päivän ruokapaketti on monen lähiaikaisen mielihalun multihuipentuma. Ja hyvän makuinen olikin! Chili paneer han tarkoittaa jokseenkin chili-mausteista intialaistyyppistä pääruokaa, jossa ruokaisin ainesosa on intialainen kotijuusto. Chili on ajankohtaista nyt kun satokausi on itselläni kovassa vauhdissa (ja kansalliseen tasoon verrattuna myöhässä. Tästä lisää joskus myöhemmässä postauksessa!). Paneer-juustoon taas törmäsin metsästäessäni keinoa löytää tuota materiaa vaikkapa Palak Paneeria varten. Sattumalta huomasin, että tuotahan voi tehdä itse. Ja onpahan edullista! Naan-leipä taas on leipää, jonka l...

Elokuu - satokuu - aika, jolloin sato alkaa kypsyä. Tällä kerrostaloasujalla ei ainakaan ole omaa kasvimaata (ja kasvihuoneterrarionikin on vähän vaiheessa; ensi vuonna sitten!), mutta onneksi (perhe)suhteista hyötyy monella tapaa.  Elokuun ruuaksi mikä olisikaan kovempi sana kuin uunijuurekset! Simppeli ruoka lähikasvimaan turvallisista raaka-aineista. Uunissa kypsyttäminen vaatii aikansa; mutta valmistelu on aikas helppoa!

Tämänkaltainen pastasalaatti oli olennainen osa kiintyessäni nuuksiolaisen toverini rantasaunaan ja elämäntapaan. Tarkka ekan kerran sisällysluettelo on taas minulta hukassa, mutta pastasalaatti onkin kuin pappilan hätävara - kaikki mitä talosta löytyy sekaisin!

Noh jopas on kiireistä elämää, ruokaa tulee tehtyä mutta siitä ei ehdi kirjoittaa. Nyt kuitenkin sunnuntain kuluksi nautin hiustenharjauspalvelusta ja lisään uuden ohjehen! Soijapallerot nääs. Netti on pullollaan resepejä, joissa suomalaisten perusmättö aka. lihapullat on käännetty kasvikseksi. Nämä tässä esitelyt ovat kuitenkin paljon mahtavampia.

Kun olimme pienoisia ja ns. kaikkiruokaisia, äiteemme teki meille hyvää jauhellihakastiketta pastan kaveriksi. Aikoihin en ole sitä saanut/syönyt, mutta nyt, ollessamme vanhempien luona, siskoni pyysi että tekisin jotain sen kaltaista. Tarkkaa reseptiä ei minulla ollut, joten ajattelin tehdä sellaisen revisited/tribuuttiversion tuosta äidin herkusta. Sinihomejuusto oli ensimmäinen ja tärkein asia joka siitä muistui mieleen, ja sen ympärille rakennankin tämän soosin. Tomaattia äidin versiossa ei ollut kovinkaan paljoa, mutta ome elämäni pyörii tomaatin ympärillä, joten omaan versioon oli luontevaa laittaa sitä. [Kuvaa en tajunnut ottaa]

Nyt seuraa radikaali lisäys blogiin (jo toinen sellainen!) Nääs kuva. OOOP. Itse tykkään reseptejä etsiessä suosia kuvallisia. Vaikka kuva ei sinäänsä tuo mitään lisäarvoa itse ruokaan niin jotenkin ne ovat miellyttävämpiä. Näinollen ajattelen itseäni ja muita kaltaisiani ja alan kuvittamaan pikkuhiljaa blogia. En kuitenkaan ajatellut kuvata jokaista vaihetta (ellei resepti sitä erikseen vaadi), sillä valmistusohjeet ovat täälä muutenkin aika suurpiirteisiä.. Nyt kuitenkin wokin pariin.