(Etu)Liitteetön Lokakuu
Kasvissyöntiin tai ainakin lihansyönnin vähentämiseen liittyy kovin hämmentävä määrä erilaisia etuliitteitä, kun jokainen haluaa määritellä omat ruokailutottumuksensa mahdollisimman tarkasti. Tämä aiheuttaa järkyttäviä sanahirviöitä; esimerkiksi 25.9. esitetyssä Docventuresissakin esitettiin Tunnan ruokavalioksi lakto-ovo-pesco-pollo-demi-semi-fruitarismia.
Siismitähäh. Hedelmän+siementensyöjä, joka lisäksi syö maitotuotteisa ja munia ja kalaa ja kanaa ja välillä lihaakin syövä kasvissyöjä. Mitä tolkkua?
Myönnän itsenikin suistuneen tähän määrittelyjen viidakkoon alkaessani vähentää lihan kulutusta. Ensin katosi punainen liha, sitten kana. Myöhemmin kalakin. Jotenkin piti määritellä itseänsä, mutta monesti sanahirviö aiheutti sen, että piti kuitenkin avata selkokielelle se ruokavalio. Kammotus oli siis turha välivaihe.
Some-ilmiöksikin tituleerattu Lihaton Lokakuu, joka ansiokkaasti alkoi Leo Straniuksen (blogi) haastettua Docventuresin radiolähetyksessä Riku Rantala lihattomaan kuukauteen, on paisunut facebookissa varsin suureksi tapahtumaksi. Olin ihmeissäni jo, kun tuhannen osallistujan raja ylittyi, mutta nyt kun huidellaan 24'000:n paikkeilla meinaavat silmät sulaa hämmennyksestä. Ilmeisesti joukossa on myös oikeasti lihansyöjiä, eikä ryhmä ole vain vegetaarien aiheuttama kupla. Kaikki kunnioitus näille mukana oleville, jotka uskaltavat kokeilla toisenlaistakin ruokavaliota!
Katsellessani niin monen ihmisen lihanhimoissaan tuskistelevan edessä häämöttävää kuukautta, koin, että itsekin pitää tehdä jotakin uutta, viedä itseään hieman pidemmälle, rikkoa hieman niitä oman mukavuusalueen rajoja. Lopetin viime keväänä kalansyönnin, mutta olen käyttänyt kananmunia sekä maitotuotteita melko säännöllisesti (kananmunia vähän, mutta juustoja paljon).
Juuston hiilijalanjälki on uskomattoman korkea, ja toisaalta kulutan juustoa melkoisen paljon, joten ajattelin, että oma korteni tähän ruohonjuuritason maailmanpelastamiseen on kananmunien ja maitotuotteiden kulutuksen (liki-)lopetus ensi kuukaudeksi.
Puhtaaksi vegaaniksi en usko itseni ainakaan lähivuosina taipuvan (toisaalta, eipä neljä vuotta sitten kasvissyöntikään tuntunut omalta jutulta), sillä hunaja on hyvää ja nahkakengät vaan tuppaavat kestämään (ainakin toivottavasti, juuri ostamani Camel Activet kertokoot mulle tämän, edelliset maiharit meni loppuun liian nopeasti).
Tsemppiä siis kaikille jotka ovat messissä pelastamassa maailmaa ja verisuonia! Saatte minulta oikeasti pinnoja! Vaikkei yksikään teistä siirtyisi täysin kasvisruokavalioon kuukauden lopuksi, toivon, että löydätte niitä maukkaita kasvisreseptejä, joita voi sekasyöjänkin arkeen upottaa. Pienistä teoista kasvaa iso puuro.
Oma lisälupaukseni voisi vielä olla, että yritän päivitellä blogia useamminkin, vaikkapa pari kertaa viikossa. Fiilistellä juustottomuutta, pohtia viestejä eturintamalta ja jakaa nappiin menneitä reseptejä. Yowzah!
Siismitähäh. Hedelmän+siementensyöjä, joka lisäksi syö maitotuotteisa ja munia ja kalaa ja kanaa ja välillä lihaakin syövä kasvissyöjä. Mitä tolkkua?
Myönnän itsenikin suistuneen tähän määrittelyjen viidakkoon alkaessani vähentää lihan kulutusta. Ensin katosi punainen liha, sitten kana. Myöhemmin kalakin. Jotenkin piti määritellä itseänsä, mutta monesti sanahirviö aiheutti sen, että piti kuitenkin avata selkokielelle se ruokavalio. Kammotus oli siis turha välivaihe.
Some-ilmiöksikin tituleerattu Lihaton Lokakuu, joka ansiokkaasti alkoi Leo Straniuksen (blogi) haastettua Docventuresin radiolähetyksessä Riku Rantala lihattomaan kuukauteen, on paisunut facebookissa varsin suureksi tapahtumaksi. Olin ihmeissäni jo, kun tuhannen osallistujan raja ylittyi, mutta nyt kun huidellaan 24'000:n paikkeilla meinaavat silmät sulaa hämmennyksestä. Ilmeisesti joukossa on myös oikeasti lihansyöjiä, eikä ryhmä ole vain vegetaarien aiheuttama kupla. Kaikki kunnioitus näille mukana oleville, jotka uskaltavat kokeilla toisenlaistakin ruokavaliota!
Katsellessani niin monen ihmisen lihanhimoissaan tuskistelevan edessä häämöttävää kuukautta, koin, että itsekin pitää tehdä jotakin uutta, viedä itseään hieman pidemmälle, rikkoa hieman niitä oman mukavuusalueen rajoja. Lopetin viime keväänä kalansyönnin, mutta olen käyttänyt kananmunia sekä maitotuotteita melko säännöllisesti (kananmunia vähän, mutta juustoja paljon).
Juuston hiilijalanjälki on uskomattoman korkea, ja toisaalta kulutan juustoa melkoisen paljon, joten ajattelin, että oma korteni tähän ruohonjuuritason maailmanpelastamiseen on kananmunien ja maitotuotteiden kulutuksen (liki-)lopetus ensi kuukaudeksi.
Puhtaaksi vegaaniksi en usko itseni ainakaan lähivuosina taipuvan (toisaalta, eipä neljä vuotta sitten kasvissyöntikään tuntunut omalta jutulta), sillä hunaja on hyvää ja nahkakengät vaan tuppaavat kestämään (ainakin toivottavasti, juuri ostamani Camel Activet kertokoot mulle tämän, edelliset maiharit meni loppuun liian nopeasti).
Tsemppiä siis kaikille jotka ovat messissä pelastamassa maailmaa ja verisuonia! Saatte minulta oikeasti pinnoja! Vaikkei yksikään teistä siirtyisi täysin kasvisruokavalioon kuukauden lopuksi, toivon, että löydätte niitä maukkaita kasvisreseptejä, joita voi sekasyöjänkin arkeen upottaa. Pienistä teoista kasvaa iso puuro.
Oma lisälupaukseni voisi vielä olla, että yritän päivitellä blogia useamminkin, vaikkapa pari kertaa viikossa. Fiilistellä juustottomuutta, pohtia viestejä eturintamalta ja jakaa nappiin menneitä reseptejä. Yowzah!
Kommentit
Lähetä kommentti